”Tammikussa Suomessa järjestetään ensimmäiset Hyvinvointialueen vaalit. Lähdin ehdolle, koska haluan olla rakentamassa sujuvampia sosiaali- ja terveyspalveluita Keski-Uudellemaalle.”
Voit äänestää minua numerolla 248!
Kipinä politiikkaan syttyi, kun toimin yläaste ja lukioaikoina Tuusulan nuorisovaltuustossa. Ylioppilaskirjoistus jälkeen hain Tampereen Yliopistoon lukemaan kuntapolitiikkaa pääaineenani. Opinnot venähtivät hiukan, joten lopulta tutkintouudistuksen myötä valmistuin hallintotieteen maisteriksi Kunta- ja aluejohtamisen oppiaineesta.
Viimeiset neljä vuotta politiikan parissa Tuusulassa ovat vahvistaneet haluani osallistua vahvasti kotikuntani kehittämiseen. Vilpitön tavoitteeni on parempi Tuusula.
Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluiden rakennusaineeksi tarvitaan vakaampi ja kestävämpi talous sekä innovatiivinen palveluiden kehittäminen. Palveluita kehittämällä voimme parantaa niiden saatavuutta ja vaikuttavuutta. Ilman hyvin hoidettua tauloutta emme voi tarjota riittävästi palveluita.
Alueen asukkaat ansaitsevat sujuvan arjen.
Tyylini tehdä politiikkaa on tulevaisuuteen katsovaa. Kantava ajatukseni on, että politiikkaa tehdään aina yhdessä.
Priorisoiden, neuvotellen ja kestävästi.
Olen 35-vuotias kahden alle kouluikäisen tyttären äiti Jokelasta. Puolisoni toimii yrittäjänä rakentamisen kiertotalouden parissa. Olen kasvanut lapsuusvuoteni yrittäjyyden ympäröimänä. Sekä vanhempani että isovanhempani ovat toimineet yrittäjinä. Veljeni jatkaa tätä verenperintöä.
Harrastuksiini on läpi elämän kuulunut vaikuttaminen erilaisissa yhdistyksissä ja järjestöissä. Olen pitkän linjan partiolainen. Kotiseuturakkauttani toteutan vanhempieni jalanjäljissä Jokelan Tiilitehdasperinne yhdistyksessä. Lasten syntymän myötä aktivoiduin Mannerheimin Lastensuojelu järjestön paikallisyhdistyksen toiminnassa. Muutama vuosi sitten herätimme äitini ja muutaman muun kanssa Jokela-Nykiön Martat uuteen alkuun.
”Olen aina uskonut, että tarttumalla toimeen voi muuttaa maailmaa!”
Ikääntyneiden palvelun tarve tulee kasvamaan lähitulevaisuudessa entisestään. Omaishoitajien merkitys korostuu, jotta asuminen tutussa kotiympäristössä olisi mahdollista pidempään. Samalla tulee huolehtia omaishoitajien jaksamisesta. Ikääntyneiden palveluita suunniteltaessa tulee tehdä asumiseen ja hoivaan liittyen yhteistyötä alueen kuntien ja kaupunkien kanssa. Tulemme tarvitsemaan lisää eri tasoisia palveluasumisen kohteita koko alueelle.
Työikäisten palveluita järjestettäessä tulee huomioida iltavastaanotot, jotta takaamme palveluiden saavutettavuuden. Kuntien kanssa on tehostettava yhteistyötä Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osalta. Kunnilla on merkittävä rooli tässä tekemisessä. Näkökulma on otettava yhä tiukemmin mukaan kaikkiin kunnan päätöksiin. Vain satsaamalla tähän rajapintatyöhön voimme aidosti saada aikaan vaikuttavuutta.
Uskon vahvasti, että palvelut eivät ole kiinni vain seinissä. Meillä täytyy olla kyky kehittää uusia liikkuvia- ja digitaalisiapalveluita. Niistä on jo hyvää kokemusta ympäri Suomea. Kehittämisen lisäksi toivon, että palveluseteli otetaan osaksi keinovalikoimaa jolla saadaan hoitoon pääsyä nopeutettua.
Hyvinvointialueen tärkein voimavara on osaava ja motivoitunut henkilöstö. Jos emme pidä henkilöstöstä huolta, resurssimme heikkevät entisestään.